Tavat & perinteet

Intiassa lomaillessa tulet todistamaan lukemattomia tapoja ja perinteitä, jotka poikkeavat huomattavasti länsimaisista vastaavista. Varaudu siis odottavaan ”kulttuurishokkiin” jo hyvissä ajoin. Monet pitävät osaa Intian tavoista kenties taikauskoisina mutta niiden juuret ulottuvat usein vuosisatojen, jollei vuosituhansien, taakse. Useimmat niistä keskittyvät ihmisen henkiseen hyvinvointiin ja tasapainoon. Vaikka Intiakin imee itseensä vauhdilla länsimaisia vaikutteita ja elämäntapaa, elävät myös maan ikivanhat perinteet ja tavat edelleen vahvassa. Jopa nimien valinnassa päätös perustuu ennen kaikkea nimen merkitykseen. Niin pukeutuminen, päivittäiset tavat kuin maan juhlapyhät antavat Intialle sen kiehtovan ilmeen ja tunnelman.

KASTILAITOS

Kastilaitos on kenties Intian tunnetuin ja kiistellyin perinne, joka sai alkunsa jo tuhansia vuosia sitten, ns. arjalaisten hallitseman vedakulttuurin aikana. Yhteiskunta on jaettu neljään eri luokkaan eli kastiin/jatiin, johon synnytään ja jonka mukaisesti kunkin tulee lähinnä viettää elämänsä, tosin jonkin verran liikkumavaraa on olemassa. Jokaisella kastilla on myös oma symbolinen värinsä. Brahmiinit (väri valkoinen) ovat hierarkian huipulla ja perehtyvät pyhiin teksteihin ja toimivat pappeina, kshatriyat (väri punainen) ovat hallitsijoita, julkisen sektorin virkamiehiä tai sotureita, vaišyat (väri kellanvihreä) käsityöläisiä ja kauppiaita ja mustalla symboloidut šudrit useimmiten maanviljelijöitä. Kastittomat/koskemattomat/pariat eli dalitit saastuttivat uskomuksen mukaan muut jopa varjollaan ja joutuivat poikkeuksetta tekemään Intian ala-arvoisimpina töinä pidetyt puuhat. Vaikka Mahtama Gandhi kutsui heitä ”jumalan lapsiksi” ja kastilaitos on vuodesta 1950 virallisesti lakkautettu, elää perinne edelleen.

Muutenkin maan yhteiskunnassa vallitsee lukemattomia luokkia ja alakuokkia, joihin kuulutaan esimerkiksi uskonnon mukaan. Ihmisen kastia ei muuten voi päätellä siitä, onko hänen otsassaan koristeena punertava tai musta bindi-täplä, sillä naisten kohdalla se on joko paikallinen kauneuspilkku, merkki aviosäädystä tai viestittää henkisen silmän avautumisesta ja kohdallaan sijaitsevan chakran suojelusta, ja miesten bindi puolestaan kertoo useimmiten siitä, pitääkö hän Vishnusta vai Shivasta.

PUKEUTUMINEN

Vaatetuksen suhteen jokainen lienee pannut merkille etenkin intialaisnaisten värikkäät ja kauniit sarit, jotka sekä peittävät että korostavat naisten viehkeimpiä ruumiinosia ja antavat heille samalla ripauksen salaperäistä kauneutta. Sarille on tyypillistä värikkyyden lisäksi sen koristeellisuus, joka voi käsittää niin paljetteja, kultakirjontaa ja koristekiviä; se ei siis todellakaan ole mikään burka. Sari onkin yksi suosituimmista Intian matkalta mukana tuoduista tuliaisista. Sarilla on pituutta jopa 9 metriä, ja useimmiten se kiertää lanteen ympärillä ja on sitten nostettu olan ylitse. Alle puetaan vielä alushame ja paita. Sariin voidaan juhlien aikaan yhdistää myös kaunis huntu tai shaali.

Miesten perinteinen asu on puolestaan dhoti ja kurta, eli vyötärön ja jalkojen ympärille väljästi kiedottu kangas ja väljä, pitkä pusero. Toinen vaihtoehto on usein lungi/sarong, joka on vain vyötärölle kiedottu kangas, ja jota naisetkin voivat käyttää. Etenkin omien häidensä kaltaisissa juhlatilaisuuksissa miesväki saattaa pukeutua koristeelliseen pitkään takkiin, sherwaniin, joka on usein napitettu kaulasta polviin saakka.

TAVAT

Intiassa matkustaessa on luonnollisesti kohteliasta koettaa seurata maan tapoja. Esimerkiksi tervehtiminen ja hyvästijättö tapahtuvat tuomalla kämmenet yhteen rinnan korkeudella ja hieman kumartaen, sanana on tavallisesti jo Veda-kirjoissa mainittu ”namaskar” tai ”namaste”. Myös Intiassa vanhinta läsnäolijaa tulee tervehtiä ennen muita eikä ihmisiä kutsuta pelkällä etunimellä vaan nimen eteen liitetään ainakin sana ”Sir” eli herra tai ”Madam” eli rouva. Kaupungeissa nuoremmat luonnollisesti osaavat myös kätellä, mutta naisen ja miehen ei tule kätellä toisiaan.

Jos sinut kutsutaan intialaiseen kotiin vierailulle, teet parhaimman vaikutelman tuomalla mukanasi jotain pientä, muttei kuitenkaan hautajaisissa käytettyjä valkoisia kukkia tai temppelipuun kukkia. Hinduille ei tule antaa nahasta valmistettua lahjaa eikä muslimeille alkoholia. Suomalaiseen tapaan kengät tulee riisua jo ovella niin kotiin kuin temppeliin mennessä ja pukeutua säädyllisesti – eli temppeleissä polvet ja olkapäät kankaan peittoon. Julkisella paikalla ei tule antautua hellyydenosoituksiin, vaikka olo olisi kuinka romanttinen. Naisten on myös syytä välttää vieraille miehille hymyilyä tai heidän kanssaan keskustelua, sillä se voidaan katsoa flirtiksi ja kutsuksi. Myös kädellä on väliä, joten syö, ojenna ja vastaanota vain puhtaaksi mielletyllä oikealla kädellä, vaikka olisit itse vasenkätinen. Mitä maan tappoihin tulee, kerrottakoon vielä, että intialaisten on erittäin vaikea suoraan kieltäytyä mistään pyynnöstä, joten mm. vastaus ”yritän” tarkoittaa kohteliasta kieltäytymistä.

JUHLAPYHÄT

Juhlapyhiä on monia, etenkin jos mukaan lasketaan paikalliset juhlat ja eri uskontokuntien omat merkkipäivät. Koko maassa kuitenkin juhlitaan esimerkiksi Itsenäisyyspäivää (5. elokuuta), Mahatma Gandhin syntymäpäivää, Gandhi Jayantia (2. lokakuuta), värien juhlaa Holia sekä loka- tai marraskuulle ajoittuvaa valon juhlaa Diwalia, joka onkin koko maan merkittävin ja rakastetuin juhla. Diwalia juhlitaan peräti viisi päivää ja sen aikana kaikkialla maassa pääsee todistamaan kuinka kaikki sytyttävät diya-tuikkuja, kynttilöitä, lamppuja ja tulia symbolisoimaan jokaisen ihmisen sisällä palavaa ikuista tulta, joka suojaa tätä maailman pahuudelta, ja valon voittoa pimeyden ylitse. Diwaliin kuuluvat erottamattomasti myös suuret perheillalliset, rukoushetket, pujat, lahjat ja ilotulitukset. Kevään tuloa ja hyvän voittoa iloitseva kaksipäiväinen Holi on katujuhlien aatelia ja pursuaa värejä, ja sen aikana on tapana heittää muiden päälle värijauhetta tai värillistä vettä, musiikki kaikuu ja kaikki tanssivat. Holia kutsutaan myös rakkauden juhlaksi.

Myös lukemattomia temppeleitä omaavan Keralan temppelifestivaali on maailmankuulu, ja sen aikana pääsee ihastelemaan esimerkiksi ainutlaatuisen eksoottisia norsuparaateja, joiden päätähdet on koristeltu näyttäviksi. Ganesh Chaturthi puolestaan on 11-päiväinen festivaali, joka kunnioittaa elefanttipäistä Ganesha-jumalaa ja jota varten kodeissa on valmistettu suuria Ganeshan patsaita, jotka sitten lopuksi kierrätetään kulkueissa kaduilla musiikin ja laulujen kera. Tammi-helmikuussa tapahtuva Pongal puolestaan on etenkin tamilien nelipäiväinen sadonkorjuujuhla, jolla kunnioitetaan Indraa ja joka aloittaa Thai-kuukauden. Se puolestaan on erityisen suosittu hääkuukausi. Pongalin aikana sytytetään suuria tulia, joilla poltetaan tarpeettomat taloustavarat, keitetään uhrimenoissa käytettyä riisiä, koristellaan lehmät värikkäillä nauhoilla ja kukkasomisteilla ennen niiden palvontamenoja, käydään lehmänjuoksukisoja jne. Dussehra/Vijayadasmani on etenkin hindujen rakastama päivä, jolloin juhlitaan jumalatar Durgan voittoa Manishasura-demonin ylitse sekä Ravanan kanssa kamppailleen Raman voittoa. Juhlallisuudet ja tavat vaihtelevat maanosan mukaan, ja voivat sisältää esimerkiksi suurikokoisten jumalanukkien kulkueita ja polttoa, Durgan patsaan upottamista vaikkapa jokeen, aaptapuun palvontaa ja herkkujen vaihtoa sukulaisten kanssa.


Kommentit

Tavat & perinteet — 4 kommenttia

  1. Intiaan matkaavia naisia suosittelen kiinittämään huomiota pukeutumiseensa. Turistialueilla ei ole niin väliä, mitä päälleen laittaa, kunhan laittaa jotain, mutta niiden ulkopuolella kannattaa käyttää mahdollisimman paikalliselta näyttävää vaatekertaa.Intialaiset miehet nimittäin kohetlevat vähäpukeisia naisia moraalittomina. Toisaalta väljä ja ihoalueet peittävä vaatekerta auttaa myös suojautumaan auringolta ja siten palamiselta.

  2. Kastilaitoksesta oli todella kivä tietää noita yksityiskohtia, jotka ovat joko koulussa menneet ohitse tai sitten niistä ei edes paljoa puhuttu. Luulin esimerkiksi tuon bindi-täplän kertovan juuri kantajansa kastin enkä esim. uskonnoliista vakaumusta. Myös värienmerkitystä vaateuksen osalla olen ihmetellyt, nyt sain siihenkin selkoa.

  3. Tinkiminen on samoin osa intialaista perinnettä, joten sitäkin pääsee harrastamaan matkan aikana. Hinnat ovat kiinteät vain suuremmissa kaupoissa, kaikkialla muualla voi ja tuleekin neuvotella hinnasta oikein olan takaa.Siinäkin on oma viehätyksensä, ja omalla käytöksellä voi vaikuttaa siihen, paljonko mikäkin maksaa.

  4. Ihana lukea Intian tärkeimmistä juhlapyhistä! Niistä en juuri mitään tiennytkään, onpa erikoisia tapoja niihin liittyen, olisi mukavaa, jos kotimaassakin juhliin liittyisi enemmän tuollaisia kiehtovia menoja ja tapoja!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.