Kalkutta

Huglijoen varrella sijaitseva Intian entinen pääkaupunki Kalkutta, joka tunnetaan myös nimellä Kolkata, on yksi maan suurimmista asutuskeskuksista ja usein siihen viitataan myös termeillä ”Ilon kaupunki” tai jopa ”Aasian Lontoo”. Ne saattavat Bengalinlahden rannalla sijaitsevaan Kalkutaan ensi kertaa saapuvasta suomalaisesta turistista tuntua varsin liioittelevilta, odottaahan kaduilla varsinainen lehmien, niiden metalliversioiden ja ihmisten sekasorto, ilmassa kaikuu lakkaamaton meteli ja kuumuus, eikä köyhyyttä piilotella. Monet muistavat kaupungin myös Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1979 saaneen roomalaiskatolisen nunnan Äiti Teresan ja hänen perustamansa sääntökunnan toiminnan keskuksena. Kaupunkiin paremmin tutustuessasi huomaat kuitenkin, että Kalkutta tarjoaa positiivisiakin kokemuksia ja elämyksiä. Tänään Kalkutta on myös itäisen Intian taloudellisen elämän keskuksia, jatkaen sen 1600-luvulla suuruuteen nostaneiden brittien perinnettä bisneksen alalla, ja myös IT-ala nostaa siellä reippaasti päätään. Kalkutta tunnetaan myös lukemattomista yliopistoistaan.

Kalkutan katujen varsilla tulee usein vastaan brittivallan ajalla rakennettuja mahtavia rakennuksia. Niistä vaikuttavimpiin lukeutuu vitivalkea Victoria Memorial, joka rakennettiin vuonna 1902 kuningatar Victorian kunniaksi, ja jossa yhdistyvät brittiläinen ja intialainen arkkitehtuuri vallan hurmaavasti. Rakennus kätkee sisälleen loisteliaita saleja ja kuninkaallisen perheen potretteja ja käyttöesineitä. Samaa loisteliasta miljöötä tarjoaa myös uusklassinen, yhä yksityisenä kartanona ja siihen liitettynä museona toimiva Marble Palace, joka on nimetty rakennusmateriaalinaan käytetyn marmorin mukaan ja tunnettiin aikoinaan lempinimellä ”Taidepalatsi”. Sen sisällä seisovat kaikessa sovussa niin Buddhan, Jeesuksen, Kolumbuksen, Neitsyt Marian kuin eri hindujumalien patsaat ja seiniä koristavat eri aikakausien maalaukset. Marble Palacen oma eläintarha odottaa aivan vieressä. Fort William puolestaan nimettiin William II:n mukaan ja on rakennettu kahdessa vaiheessa vuosien 1796 ja 1781 välillä. Peräti 5 km² laajuisen linnoituksen sisäpiha on muuten kaupungin suurin puistoalue ja alueelta löytyy myös mm. oma kirkko, elokuvateatteri, tori, jalkapallokenttä, postitoimisto, uima-allas ja ampumarata. Anglikaaninen St. Paul’s Cathedral on vaikuttava kirkkorakennus 1830-luvulta, joka on kärsinyt pahoja vaurioita kahden maanjäristyksen kourissa mutta entisöity aina uuteen uutterasti uskoon. Kirkkaanpunaisena silmäänpistävä Writers’ Building ei nimestään huolimatta suinkaan ollut kirjailijoiden kokoontumispaikka vaan toimi brittihallinnon aikana toimipisteenä kaupungin virkailijoille, joita kutsuttiin nimellä ”writers”. Se käytävillä jahdattiin pahamaineisen kenraali N.S. Simpsonin salamurhaajia vuonna 1930.

Kalkutankaan katukuvasta eivät voisi puuttua viehättävät hindutemppelit. Niiden kermaa edustaa Kali-jumalattarelle omistettu, 1800-luvun puolivälistä peräisin oleva Dakshineshwar Kali, joka nököttää yhdeksänkupolisena suloisesti aivan joen rantatörmällä. Myös ympäröivät puutarhat ovat ihailusi arvoisia. Auringossa valkoisena hohtava, Krishnalle pyhitetty Vauraan Birla-perheen pystyttämä Birla Mandir -temppeli avasi ovensa vuonna 1996 ja tunnetaan myös nimellä Lakshmi Narayan Mandir. Sen kaiverruksiin lukeutuvat esimerkiksi Bhagavad Gitan kohtaukset.

Kalkutan museoiden aatelia on ehdottomasti Indian Museum, joka on myös koko Intian vanhin museorakennus ja samalla maailman ensimmäisiä. Jo vuonna 1814 tanskalaisen botanisti Wallichin perustama museo tunnetaan pylväskäytävistään, ja se on edelleen lajissaan maan suurin. Museon sisätiloissa voit hämmästellä niin muumioita, maalauksia, taide-esineitä, esihistoriallisten eläinten fossiileja ja luurankoja, ihmisten pääkalloja, vanhoja kolikoita kuin näyttävää aseistusta.

Kalkutassa liikut parhaiten joko metrolla tai bussilla. Metroverkosto oli itse asiassa Intian ensimmäinen maanalainen, ja luotettava ja puhdas metro tarjoaa nopeimman tavan liikkua eri kaupungin nurkille. Siitä huolimatta maanalaisessa on vähemmän ruuhkaa kuin maanpinnalla liikkuvissa liikennevälineissä. Bussiverkosto on sekin laaja ja tarjoaa edullisimman tavan liikkumiseen, tosin bussit ovat tavallisesti täpötäysiä ja saat varautua tuuppimiseen. Osa busseista on yksityisiä, kuten CSTC-, CTC- sekä WBSTC-linjat, ja tarjoavat hieman mukavamman mutta silti pohjoismaisen mittapuun mukaan halvan tavan matkustaa. Myös raitiovaunureittejä risteilee ristiin rastiin keskustan alueella.

Kalkutan kuuluisiin maamerkkeihin lukeutuu lisäksi 450-metrin pituinen Howrahin silta (jonka virallinen nimi on vuodesta 1965 Rabindra Setu, kuuluisan bengalirunoilijan mukaan), joka lukeutuu maailman suurimpiin ja vilkkaimpiin konsolisiltoihin. Iltavalaistuksessa 1940-luvulla rakennettu silta onkin kieltämättä erityisen kaunis näky.

Kirsikkana Kalkutan alueen erikoisuuksien huipulla komeilee vielä maailman laajin banianviikunapuu, joka löytyy kaupungin läheisyydessä sijaitsevan Acharya Jagadish Chandra Bosen kasvitieteellisen puutarhan alueelta. Virallisesti kyseessä on yhdestä juurikosta kasvava puu, vaikka runkoja onkin satoja, jollei tuhansia. Ikää banianpuuviidakolla on eräiden arvioiden mukaan ainakin 1 200 vuotta, ja tänään se levittäytyy jo noin 1,5 hehtaarin alueelle, jatkaen valloitustaan.

Kalkutan oma bengalielokuvien keskus on sitten nimeltään Tollywood, jossa sai aikoinaan alkunsa Intian vanhin filmiteollisuus. Sen Tollygungen kaupunginosassa sijaitsevilta studioilta ovat peräisin monet kansainväliseen kuuluisuuteen nousseista intialaisista elokuvantekijöistä, kuten Satyajit Ray, Mrinal Sen sekä Tapan Sinha.


Kommentit

Kalkutta — 1 kommentti

  1. Ohoh, olipa paljon uutta tietoa Kalkutasta, jota en aiemmin ole lukenut! Itse luulin kaupunkia likaiseksi, meluisaksi ja katulasten täyttämäksi, lienee luuloni perua Äiti Teresan ajoilta. Todella mukava tietää Kalkutan nähtävyyksistä noin yksityiskohtaisesti.Elokuvateollisuudestakaan en ollut koskaan kuullut, vain Bollywood on tuttu nimi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.