Intian historia ulottuu niin kauas ja on niin tapahtumarikas, että aiheesta voisi helposti kirjoittaa ikioman sivustonsa ja aiheen tiivistäminen yhdelle sivulle tuntuu lähes pyhäin häväistykseltä. Intian niemimaalla ovat seikkailleet monet kansat arjalaisista, kreikkalaisista, arabeista, ja portugalilaisista britteihin ja ranskalaisiin, ja se on näytellyt merkittävää roolia myös koko maailman kannalta. Siinä missä aikoinaan Intiasta rahdattiin esimerkiksi mausteita, teetä ja puuvillaa, lahjoitti maa myöhemmin maailmalle periaatteen rauhaan perustuvasta oikeuksien vaatimisesta ja on viime aikoina osoittanut osaamistaan jopa tekniikan saralla.

VARHAISET VUODET JA VEDA-JAKSO

Varhaisimmat Intian alueella olleet kaupungit ovat löytyneet Indus-joen rannoilta, ja ne ovat peräisin noin vuodelta 2 600 eaa. Jaksoa nimitetäänkin Indus-jokilaakson kulttuuriksi. Eräiden arvioiden mukaan ihmisiä on kuitenkin astellut Intiassa jo reilusti yli 200 000 vuotta sitten, maan ainutlaatuisilla kalliomaalauksilla on ikää jopa 40 000 vuotta, ja maanviljely sekä karjanhoito lienee nekin aloitettu jo noin 7 000 eaa.

Arjalaisten saapuessa syntyi vedalainen kulttuuri noin 1 500 eaa ja sen erikoispiirre on kansalliseepos eli Veda-tarusto. Neljän loitsuja, virsiä ja jopa kirouksia sisältävän rituaalitekstien kokoelma on tänäänkin hinduille pyhä. Samalla aikakaudella sai alkunsa myös Intiassa edelleen vahvana vallitseva kastilaitos, vaikka se virallisesti onkin tänään kielletty.

Pikkuhiljaa maan eri alueille syntyi omia kuningas- tai ruhtinaskuntia, ja 500-luvulla nämä 16 mahajanapadaa olivat mahtinsa huipulla. Merkittävimpiä olivat Magadha ja Kosala. Gangesin Biharin laaksossa sijaitseva Magadha muodostui erityisen merkittäväksi, sillä sen hallitsijasuvun vasa oli sittemmin (Gautama) Buddhana tunnettu prinssi Siddharta Gautama, joka perusti buddhalaisuuden. Samasta mahajanapadasta saivat myöhemmin alkunsa myös Intian suurimmat valtakunnat Mauraya ja Gupta, joiden aikana maa koki tieteellisen ja taiteellisen nirvanansa. Mauryan tunnetuin kuningas oli Ašoka, joka laajensi valtakuntansa jopa nykyisen Afganistanin alueelle ja oli sittemmin harras buddhalainen.

EUROOPPALAISTEN VALLOITUSRETKET

Intian historiaan vaikutti myös kreikkalainen Aleksanteri Suuri, jonka valloitusretki 300-luvulla ulottui syvälle Intiaan, vaikkei hän kyennytkään saattamaan koko maata valtansa alle. Kreikkalaisen kulttuurin vaikutteet kuitenkin tulivat osaksi pohjoisen valloitettuja alueita.

Seuraavien vuosisatojen aikana Intiaan hyökkäsivät myös hunnit ja arabit, jotka toivat islaminuskon mukanaan. Delhin sulttaanikunta perustettiin, ja se koki erityisen väkivaltaisia vallanvaihtoja. Muslimien hallitsemilla alueilla ei muutenkaan ollut yhtenäisyyttä.

Suurmogulien valtakunnan aika koitti Intiassa 1500- ja 1700-lukujen välillä, jolloin mongoliperäinen Babur taisteli Delhin sulttaanikunnan alueet itselleen. Vaikka hallitsijat olivat islaminuskoisia, ei muiden uskontojen harjoittajia missään vaiheessa vainottu. Kyseisen valtakunnan aikana kohosi myös hallitsija Shah Jahanin lempivaimonsa muistoksi Agraan 1600-luvun alkupuoliskolla rakennuttama rakkauden ikuinen muistomerkki, Taj Mahal.

Eurooppalaisten vaikutus Intiassa vahvistui Vasco da Gaman purjehdittua Intiaan 1400-luvulla ja kaupankäynnin synnyttämien siirtokuntien muodostumisella rannikkoalueille. Muut eurooppalaiset seurasivat perässä ja seurauksena oli Englannin ja Ranskan välinen valtataistelu, jonka britit tunnetusti voittivat ja pian lähes koko Intia olikin heidän hallussaan. Portugalilaiset kuitenkin asuttivat edelleen rannikkoa, ja etenkin Goalla heidän vaikutuksensa näkyy tänäänkin. Vallasta maassa vastasi kuuluisa Brittiläinen Itä-Intian kauppakomppania. Kaikki intialaisten kapinat kukistettiin erittäin kovalla kädellä, ja lopulta Britannian hallitus otti Intiankin valtansa alle. Intia julistettiin keisarikunnaksi, vaikka brittivallan alaisia paikallisiakin ruhtinaskuntiakin maassa yhä oli.

ITSENÄISYYDEN VUODET

Itsenäistymisliikkeen toiminta alkoi jo 1800-luvulla mutta vasta vuonna 1947 Intia sai virallisen itsenäisyytensä. Erityisesti legendaarinen Mahatma Gandhi tunnetaan maan itsenäisyyden ajamisesta rauhan keinoin, nälkälakolla ja boikotein, samoin kuin kastijärjestelmää vastaan protestoinnista. Hänen toimintansa huipentui brittiläisten poistumiseen kehottavaan, vuonna 1942 aloittamaansa Quit India -kampanjaan. Gandhin tunnetuimpiin iskulauseisiin lukeutui esimerkiksi tänäänkin laajalti viljelty viisaus: ”Väkivalta lisää väkivaltaa”. Vuonna 1947 maa lopulta jaettiin nykyiseen Intiaan, jossa oli enimmäkseen hinduja, sekä muslimienemmistöiseen Pakistaniin. Maan jakaminen ei kuitenkaan käynyt ongelmitta, ja seurauksena olivat pitkään jatkuneet tulehtuneet välit sekä niin sisällissota kuin taisteluita Kashmirin omistuksesta. Jawaharlal Nehru oli itsenäisen Intian ensimmäinen pääministeri, joka unelmoi sosialismista ja soti Kiinan kanssa itäisen Intian alueista.

Nehrun tytär Indira Gandhi jatkoi isänsä jalanjäljissä maan pääministerinä vuonna 1966. Hän mm. laittoi alulle Intian ydinaseohjelman 1970-luvun alussa. Vuosina 1975 – 1977 Intia oli poikkeustilan vallassa, kun Indira Gandhi lain voimalla hiljensi korruptoitunutta hallintoaan vastustaneiden protestoijien toimia ja mielenosoituksia. Charan Singhin lyhyen valtakauden jälkeen Gandhi kuitenkin äänestettiin jälleen Intian johtoon. Hieman myöhemmin sikhit nousivat kapinaan armeijan temppeliin tekemän verilöylyn seurauksena ja myös itse Gandhi murhattiin. Pääministeriksi nousi sen jälkeen Indiran poika, Rajiv Gandhi, joka viitoitti Intian tietä kapitalismiin mutta osoittautui myöhemmin korruption uhriksi. Pian sen jälkeen maa joutui väkivallan jalkoihin, kun hindut ja muslimit taistelivat keskenään.

Viimeisten vuosikymmenien aikana Intia on noussut kohinalla talouden kasvumaiden joukkoon, ja maa nykyaikaistuu huimaa vauhtia. Etenkin tietotekniikan ja elektroniikan alalla se on ottanut suuria askeleita ja lukeutuu jo alojen huippuosaajien kärkikaartiin. Maa tunnetaan myös ydinasevaltana ja avaruustekniikastaan. Tuloksena on kuitenkin ollut eräiden väestöryhmien jääminen kehityksen jalkoihin, sillä kastijärjestelmä pitää edelleen tiukasti pintansa, eikä alempiin kasteihin kuuluvilla ole mahdollisuuksia koulunkäyntiin tai urakehitykseen.

1990-luvun levottomuuksien ja terrorismin jälkeen Intia on saanut elää suhteellisen rauhallisia aikoja menneisyyteensä verrattuna, vaikka eräitä terrori-iskuja on kuitenkin tapahtunut. Cambridgessa ja Oxfordissakin opiskellut Manmohan Singh oli maan ensimmäinen sikhipääministeri, ja samalla virassaan parhaiten koulutettu. Hän ajoi sekä lisääntynyttä talouskasvua, useita uudistuksia, läheisempiä suhteita Yhdysvaltojen kanssa että rauhanneuvotteluita Pakistanin kanssa. Onpa perinteitä vaalivassa Intiassa nainenkin jo noussut pääministeriksi, kun Pratibha Patili valittiin virkaansa vuonna 2007.

INTIAN LIPPU JA SEN SYMBOLIIKKA

Vuonna 1947 käyttöön otetun ja Pingali Venkyyan suunnitteleman Intian lipun värit omaavat oman merkityksensä. Sahrami edustaa rohkeutta, valkoinen puhtautta ja vihreä vapautta. Trikolorilipun keskellä oleva sininen symboli puolestaan on 24-pinnainen Ashoka Chakra. Se kuvaa ns. dharman ratasta, jolla tarkoitetaan hyvettä, luonnollista järjestystä jne. eli viitataan lähinnä siihen, että jokaisen ihmisen tulisi elää luonnon järjestyksen ja lakien puitteissa, vain hyveitä palvellen ja paheita kaihtaen.

Lippu valmistetaan lain mukaisesti käsintehdystä khadi-kankaasta, joka on pääasiassa puuvillaa, jonka joukkoon on lisätty silkkiä tai villaa. Kyseisen kankaan teki kuuluisaksi rauhaisasta itsenäisyysliikkeestään tunnettu Mahatma Gandhi. Puuvilla nimittäin oli intialaista tuotantoa ja siitä valmistettu kangas siten edullista, eikä kallista brittien myymää tuontitavaraa.