Intian hengelliseksi pääkaupungiksi kutsuttu Varanasi sijaitsee Gangesjoen varrella Pohjois-Intiassa. Hindulegendojen mukaan itse Shiva-jumala perusti Varanasin, ja siksi se onkin yksi uskontokunnan seitsemästä pyhästä kaupungista eli Sapta Purista. Sidharta Gautaman katsotaan perustaneen buddhalaisuuden kaupungin alueella 500-luvulla eaa. puhuessaan ensimmäisille oppilailleen Dharman rataksen liikkeellelaitosta eli oman valaistumisensa keskeisimmistä oivalluksista. Siksi Varanasi on maan hinduille, jainalaisille ja buddhalaisille yhtä pyhä paikka kuin esimerkiksi Rooma katolilaisille tai Mekka muslimeille. Myös bhaktiliikkeen merkittävä hahmo, keskiajalla elänyt mystikko ja runoilija, pyhimys Kabir, syntyi kaupungissa. Varanasi on myös yksi maailman vanhimmista yhtäjaksoisesti asutetuista kaupungeista, sillä kaivauksissa on löytynyt arkeologista todistusaineistoa jo ajalta 1 200 eaa. Se olikin pitkään yksi suurimmista kaupan keskuksista.
Kuten arvata saattaa, Varanasissa kaikkien sinne saapuvien pyhiinvaeltajien pääkohde on Gangesjoki. Sen hitaasti virtaavissa vesissä puhdistaudutaan synneistä, ja kaikkien Varanasissa kuolemansa kohtaavien uskotaan saavan sielulleen pelastuksen. Joen varrelle saavutaan kaukaakin polttamaan kuolleita, ja ilmassa leijuu jatkuvaan rituaalista kertova savu ja ”tuoksu”. Tunnelma on ensikertalaiselle hätkähdyttävä vastakohta kotimaan hautajaismenoihin verrattuna.
Uskonnot ja temppelit kulkevat käsi kädessä, niin myös Varanasissa. Sen hengellisestä merkittävyydestä kertoo omaa kieltään se tosiasia, että kaupungissa on peräti 23 000 erikokoista ja eri uskontokunnalle kuuluvaa temppeliä. Niistä tunnetuimpiin lukeutuu Shivalle pyhitetty Kashi Vishwanathin temppeli, jonka nykyinen versio on rakennettu 1700-luvun lopulta. Alkuperäinen temppeli tuhottiin useampaankin kertaan mutta rakennettiin aina uudelleen. Temppelin kultakupolit herättävät ihastusta, ja ovatkin antaneet sille lempinimen ”Kultainen temppeli”. Jokaisen hindun tulisi vierailla Kashi Vishwanathissa ainakin kerran elämässään. Sankat Mochan Hanumanin temppeli on sekin hinduille rakas, ja Ramaa palvelleelle apinankasvoiselle Hanuman-jumalalle pyhitetyssä temppelissä vieraat voivat ostaa ja maistella besan ke ladoo -leivonnaisia. Edes kaksi temppelissä tapahtunutta terrori-iskua (vuosina 2006 ja 2007) eivät ole saaneet uskovaisia kaikkoamaan. Apinatemppelinäkin tunnettu tummanpunainen Durga Mandir on omistettu hindujen Maa Durga -jumalattarelle. Legendan mukaan sen sisällä säilytettävä ikoni ei ole ihmiskätten valmistama vaan ilmestyi paikalle itsekseen. Taru myös kertoo temppelin nousseen Durgan kunniaksi tämän suojeltua Varanasin kuninkaan Sashikalan tyttären ja prinssi Sudarshanin salaista avioliittoa ja kaupungin turvallisuutta muiden kosijoiden vihalta.
Muita Varanasin huomattavia maamerkkejä edustaa mm. Gangesjoen itärannalla seisova mahtipontinen Ramnagarin linnoitus 1700-luvulta. Vaikka Benarasin maharadžan kotina toiminut linnoitus on pahasti korjauksen tarpeessa, voi sen Saraswati Bhawan -museossa hämmästellä sellaisiakin erikoisuuksia kuin vanhoja jenkkiautoja, norsunluisia ja jalokivillä koristeltuja esineitä, 1850-luvulta olevaa astronomista kelloa tai runsasta asevalikoimaa jopa Afrikasta ja Japanista saakka, ja tietysti Gangesjoelle avautuvaa kaunista näkymää. Suosittelen myös jaloittelua Aasian suurimman kampuksen omaavan Banarasin Hinduyliopiston mailla. Varanasista löytyy monia mainetta niittäneitä yliopistoja ja kaupungin asukkaista valtaosa onkin lukutaitoisia.
Varanasista kannattaa ostaa ainutlaatuisen laadukasta silkkiä tai siitä valmistettuja vaatteita tai vaihtoehtoisesti käsinkudottuja mattoja. Turistivirran palvelemiseksi kaupunkiin on kohonnut jopa ostoskeskuksia, kuten JHV Mall, mutta parhaat tarjoukset löytyvät edelleen markkinoilta ja pienistä putiikeista.
Jos vain mahdollista, Varanasista kannattaa matkustaa päiväksi tai pariksi noin 400 kilometrin etäisyydellä sijaitsevaan Khajurahoon. Perille pääset lentäen tai junalla, sillä Khajurahossa on oma lentokenttä ja rautatieasema. Alue tunnetaan monista temppeleistään, jotka ovat ansaitusti päässeet Unescon maailmanperintöluetteloon. Ikää Khajurahon temppeleillä on jo 1 000 vuotta, ja ne olivat viidakon peitossa 1400-luvulta aina vuoteen 1833, jolloin brittiarmeijan insinööri löysi ne puuston seasta. Niiden erikoisuutena on myös erittäin runsas eroottinen koristelu, joka tunnetaan kamataiteena, ja on saanut monet asiasta tietämättömät turistit hämilleen.
Varanasin ja Khajurahon kesät ovat tulisen kuumia, joten parasta vierailuaikaa on ilman muuta talvi, jolloin tosin silloinkin kolkutellaan 30 asteen rajaa.
Varanasissa olen ollut kerran osana Intian kiertomatkaa ja ainakin omasta mielestäni se oli yksi kiehtovimmista kohteista. Gangesin varrella todellakin leijaili aina se hieman kuvottava kuolleidenpoltosta kohoavan savun tuoksu, mutta tunnelma oli ainakin seesteisen rauhallinen kaupungilla. Majoituspaikkanamme oli parin yön ajan Ganpati Guest House, joka tarjosi ihan mukavaa hintalaatusuhdetta ja oli siisti. Koska kyseessä on intialaisille pyhä kaupunki, suosittelen olemaan pukeutumisen osalla erityisen tarkkana.