Valtavassa maassa ilmasto ei luonnollisesti voi olla sama rannikkojen, aavikoiden, viidakkojen ja tasankojen hallitsemassa keski- tai eteläosassa kuin Himalajan lumihuippujen hallitsemassa pohjoisosassa. Monen leveys- ja pituuspiirin valloittava sekä Kravun kääntöpiirin halkoma Intia on kuitenkin ainakin kylmästä Suomesta saapuneiden mielestä yhdellä sanalla luonnehdittuna trooppinen. Ilmatieteilijät tosin jakavat Intian kuuteen eri ilmastovyöhykkeeseen, joihin kuuluvat mm. kuiva aavikko, alppimainen tundra ja jäätiköt sekä kosteat trooppiset alueet.

VUODENAJAT ELI RITUT

Vuodenaikoja maassa on selkeästi neljä eli kuuma kesä, sadekausi monsuuneineen, monsuunien jälkeinen kausi ja ”talvi”, joka kuitenkin sekin tarkoittaa Suomen hellerajan rikkomista tai sen kanssa flirttailua. Intialainen perinne kuitenkin jakaa vuoden noin kahden kuukauden mittaisiin kuuteen eri jaksoon eli Rituun. Maan sadon onnistumisen ratkaisevia monsuuneja on itse asiassa kaksi, suurimman osan maata kesäkuun ja syyskuun välillä kunnolla kasteleva lounaasta saapuva ja lokakuulta helmikuulle vaikuttava ja itärannikolla sateensa antava luoteesta saapuva monsuunirintama, joka myös valitettavasti tuo tullessaan tuhoisiakin myrskyjä. Etenkään Bengalinlahdella pyörremyrskyt eivät ole lainkaan epätavallisia. Pahimmillaan rankkasateet voivat saada aikaan suuriakin tulvia ja maanvyörymiä, jotka tavallisesti aiheuttavat lukemattomia kuolemia.

Intian kesä ei voi olla muuta kuin kuuma. Esimerkiksi pääkaupungissa, Delhissä, huhti-kesäkuun keskilämpötila kohoaa päivällä 36 – 39 asteen kieppeille, mutta reilusti yli 40 asteen hellekään ei ole lainkaan harvinaista. Intian lämpöennätys on vuodelta 1955, jolloin Rajasthanin Alwarissa elohopea kohosi 50,6 °C lukemaan. Chennaissa asiat ovat lähes samoin, mutta Mumbaissa olot ovat hieman siedettävämmät, eikä päiväsaikaan lämpötiloissa ole suuriakaan eroja kesän ja talven välillä.

Kuten sanottu, Intian talvi vastaa kotimaan miellyttävää hellekesää. Elohopea kipuaa silloinkin nimittäin suuressa osassa Intiaa 20 asteen paremmalle puolelle, ja vain korkealla vuoristoissa on kylmää ja voi toivoa näkevänsä lunta. Intian virallinen pakkasennätys on -45 °C ja se mitattiin Kashmirin alueen vuorilla. Jollet pidä kuumuudesta, on tammikuu loman vietolle luultavasti se paras valinta.

Intian monipuolinen ilmasto tarkoittaa myös uskomattoman monimuotoista kasvillisuutta, ja monia maan kasvilajeista käytetään perinteisen lääketieteen, esimerkiksi Ayurvedan, rohtoina ja lääkkeinä. Kuivuuden vuoksi Länsi-Intiassa on kuitenkin laajoja aavikkoalueita, kun taas suurten Indus- ja Ganges-jokien tasangoilla pääsee nauttimaan ihastuttavasta vehreydestä.

ILMANSAASTEET

Ilmastosta ja säästä puhuttaessa on syystä muistuttaa Intian matkasta haaveileville, että suurkaupungeissa näkymä on usein saastesumun huntuunsa käärimä. Niin teollisuus kuin hitaasti eteenpäin vellovat ajoneuvot vapauttavat ilmaan pelottavia määriä vaarallisia hiukkasia. Hengittäminen ei silloin ole kaikille helppoa, eikä esimerkiksi astmasta kärsivien kannata valita liikennevälineekseen riksaa tai seikkailla kaupungilla. Erityisesti Delhissä vaaralliseksi luokiteltu mikrohiukkasten raja ylittyy usein ja tutkimusten mukaan Intian kaupungeissa asuvien keuhkojen tila on huomattavasti eurooppalaisia heikompi.

Muilla alueilla taas vastaan saattaa leijailla etenkin biomassan polttamisesta aiheutuvaa savua. Maaseudulla väestö käyttää edelleen sähkön sijaan pitkälti polttoaineenaan niin puuta, eläinten lannasta muovailtuja ”biomassakakkusia” kuin mitä erilaisimpia roskia. Aikaisemmin puusaunojen hallitsemasta maasta saapuvana ymmärrät itsekin kuinka paljon savua jopa sadan miljoonan tulisijan kuumana pitämisen aikana tupruttelee taivaalle.